sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Etkö vielä ymmärtänyt, taakseni sen jättää olen yrittänyt

On se kumma, että mun syömisiin tai muuhun ei kiinnitetä mitään huomiota. Paitsi sitten kun kerron päättäneeni lopettaa laihdutus. "Mikäs dieetti sulla on nyt menossa?" "Ooksä ruvennu taas laihduttamaan?" Onko se anxiety syöny tänään mitään?"

En ymmärrä, ihan niinkuin mun pitäisi laihduttaa, ihan kuin oli väärä päätös yrittää lopettaa koko touhu. No enhän mä oikeasti missään vaiheessa ajatellut kokonaan lopettaa, mutta ottaa vähän rennommin syömisten kanssa. Ehkä kohtalo haluaa, että olen jatkuvasti ahdistunut painosta ja vartalon koosta. Mä en suostu siihen, vaan näytän pitkän nenän läskiahdistukselle.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Pysähdyin pohtimaan, tajusin että masennus on tuloillaan

Oon tosi väsynyt. Luulen etten kestä paljoa enempää muiden huolia. Kaikilla tuntuu menevän huonosti, jopa kavereillani. Yhdelle tuntuu kuuluvan hyvää, mutta en merkitse hänelle enää mitään. Haluaa kai päästä eroon masentuneista ihmisistä.

Juuri eilen kehuin sairaanhoitajalle, kuinka musta ei tunnu yhtään masentuneelle. Ja nyt kierin taas täällä synkkyydessä. Oon huomannut jo parin viikon ajan että madennusjakso on tuloillaan, mutta ei kai sitä kuitenkaan uskonut tulevan.


Asiasta toiseen. Kun "lopetin" laihduttamisen, huomasin kuinka paljon ajattelen ruokaa ja laihduttamista, kuinka automaattisia ne ajatukset ovat. Kun käy kaupassa tai laittaa ruokaa, miettii ja katsoo aina missä on vähiten kaloreita. Asetan itselleni tavoitteita ja rajoja, kuten joka arkipäivä täytyy kävellä vähintään kouluun tai takaisin. Lasken kuinka paljon kaloreita mikäkin liikunta kuluttaa. Suunnittelen etukäteen mitä aion syödä ja kuinka paljon, harvoin ne toteutuvat mutta täytyyhän ne suunnitella.
 
Nyt yritän vain nauttia liikunnasta, ja urheilla koska siitä tulee uskomaton fiilis. Yritän olla myös ruuan suhteen armollisempi, välillä saa syödä herkkuja. Yritän muistaa terveelliset elämäntavat, mutta sallia myös pieniä levähdystaukoja, jolloin ei tarvitse miettiä liikaa tekemisiä.
 
Ja kaiken tämän takana on ajatus laihtumisesta. Kun ottaa rennommin, ei tule ahmimisia ja syömiset mahdollisesti vähenevät pikkuhiljaa. Ja paino putoaa :)





 
Tavoittelenko mahdotonta
vartaloa kevyttä
ja oloa vaivatonta.
Pääsenkö perille milloinkaan
alle 50 kiloa
elämään unelmaa.
Hei anoreksia
ei ole hyvä diili tämä
minun piti laihtua.
On ahdistusta jatkuvaa
laihtumista, lihomista
oloa turpeaa.
Haluan sopimuksen purkaa
tehdä uuden
alusta aloittaa.
Mutta liian myöhäistä
et sitä salli
et niin vain sivuun väistä.
Hankalaa ja vaikeaa
enää on
suuntaa muuttaa.
Vangiksi jäin valheiden
ja tuskan
kuinka löydän ovet uloskäyntiteiden?

 

Art never comes from happiness

Runosuoni pulppuaa
kun lisääntyy ahdistus ja masentaa
kai se oloa helpottaa
jos saa ajatukset luovasti purkaa
kaipaan punaista lämpimää
mutten enää pysty viiltämään
riittävän syvälle
vain pienille pintanaarmuille
haaveilen virrasta
kaiken punaiseksi kastelevasta
syvästä haavasta
leveästä, suuresta, muodottomasta
käsivartta valuen
henkisen kivun pois sulkien

Haluan nähdä sen

arpien peittämien käsien

kivusta ja tuskasta

jollain tavalla kaunista

kuin maalaus iholla pysyvä

aina uusi viiva syntyvä

se ei jätä, se ei hylkää

et koskaan kärsi ikävää

ei kuolemakaan erota

se pysyy ihoon liimattuna

Anteeksi että laitan tällaisen kuvan.
Tällä hetkellä viiltely on osa mun
elämää. Ja jollain kierolla tavalla
tykkään noista kuvista.

Huomenna, heti aamulla, mun täytyy tehdä syvä jälki.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Väsynyt, elämään kyllästynyt

Kirjotin äsken melko pitkän tekstin, mutta en kerennyt tallentamaan sitä ennen kun akku loppui. Joten teksti on pysyvästi poissa.

*huoh*

tiistai 11. maaliskuuta 2014

No more anxious because of food

Päätin lopettaa laihduttamisen. Tai ainakin yritän lopettaa.
Keskityn vain syömään terveellisesti ja liikkumaan terveellisesti. Haluan olla edelleen laiha alipainoinen mutta en halua enää ahdistua näistä läskilylleröistä. Tiedän että paino tippuu jo sillä että syön silloin kun on nälkä ja liikun joka päivä vähän. Ei enää ikinä ahmimista, kiitos. (Ei sitä tosin kauheasti ole ollutkaan)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Viiltelyn vaarat?

Viiltely, onko siitä oikeasti haittaa?
Pyysin sairaanhoitajaa kertomaan viiltelyn vaaroista ja sitä ennen yritin yritin epätoivoisesti etsiä tietoa netistä. Melko pitkä lista siitä lopulta kertyi.
Mutta ensin määritelmä: "viiltelyllä tarkoitetaan kehon kudosten tuhoamista tarkoituksellisesti käyttämällä mm. partakoneen teriä, veitsiä, kynsiä, neuloja." Viiltely saattaa aiheuttaa:

- kuoleman vaaran
- valtimon vuodon, josta seuraa:
- vaara kuolla verenhukkaan
-hemoglobiinin lasku, jos
vuotaa paljon
- riippuvuutta
- pysyviä arpia
- hermon katkeamisen
- haavan tulehtumisen, josta
saattaa seurata:
- imusuonitulehdus, josta seuraa
hoitamattomana:
- sepsis (=verenmyrkytys),
joka on hengenvaarallinen tila
- veriteitse tarttuvan sairauden
(avonaisesta haavasta)
 
Lisäksi viiltely:
- ei edistä hyvinvointia -> tutkimuksissa todettu
- ei pysy samoissa mitoissa -> lisääntyy, syvempiä haavoja
- jos jatkuu, omat lapset mallioppivat käytöksen

 
 
 
 
Lähteet:
 


 
psykiatrinen sairaanhoitaja :D
Tämä vielä edelliseen tekstiin liittyen.

 


On kuolema lohduton, suru loputon

En muista olenko kertonut teille että pelaan sählyä. Kuulin tänään sairaanhoitajalta, että yksi siitä ryhmästä on kuollut. Auto oli "ajautunut" vastaan tulevien kaistalle rekan eteen. Järkytys ja suru. Älä ole kuollut, kunpa olisin halannut ja kertonut että olet tärkeä.

 
 
 
Älkää KOSKAAN, MILLOINKAAN tehkö itsemurhaa. Se jättää moniin ihmisiin jäljen ja he kantavat sitä mukana loppu elämänsä.
Mäkään en aio tappaa itseäni. ainakaan vielä
 


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Missä olet kontrolli?

Tällaista tällä kertaa.

Hyvin arvattu, söin liikaa ja nyt ahdistaa. Ensi yöstä tulee taas painajaisten täyttämä.