maanantai 9. joulukuuta 2013

Kertaus vauhdikkaasta viikosta

En ole vieläkään pystynyt hyväksymään vaikeaa masennusta. Toistetaan, että vaikeeseen masennukseen kuuluu sitä ja tätä. Mutta silti kiellän kaiken. Oikeestaan musta tuntuu ettei mitään masennusta edes ole. Sen huomaa vasta kun on todella väsynyt, kun sängystä nouseminen ei oikeasti onnistu, nukkuu vaan ja silti väsyttää. Mutta ei kai toi määrittele masennuksen vakavuutta?

Viime viikolla kävin
-maanantaina ratsastamassa
-keskiviikkona töissä 6 h ja sählyssä 1,5 h
-torstai aamuna tuntui mahdottomalle nousta sängystä, mutta pakko oli mennä töihin 3 h ja iltapäivällä ryhmä sekä kauppareissu

Perjantaina olin ihan väsynyt. Nukuin klo 12, mikä on erittäin harvinaista mulle ja loppupäivän olin sohvalla tietokoneella. Olisi tehnyt mieli mennä sänkyyn nukkumaan mutta en viitsinyt koska olin vähän likainen.. Nukuin kai sitten sohvalla vähän aikaa?

Lauantaina piti tehdä kakku mummon ja papan vierailun kunniaksi, en meinannut saada aikaiseksi mutta veljen avustuksella se onnistui. Illalla oli sitä pirteyttä, koko ajan piti touhuta, mutta se varmaan johtui herkkujen syönnistä.

Sunnuntai kului myös väsymyksen merkeissä. Silti olin veljen kanssa ajelemassa mönkijällä, kun tuli pieni riehumiskohtaus. Äiti vaan sanoi veljelle, että et mene sitten siskos kyytiin.

Alotin jo maanantaina kirjottaan tätä tekstiä, mutta jäi näköjään vähän kesken. Eikä mulla ole mitään hajua mikä tän romaanin pointti on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti